Michele Bachmann pois presidenttikilvasta
4. tammikuuta 2012
West Des Moines, Iowa. Yhdysvaltain republikaanisen puolueen presidenttiehdokkuutta tavoitellut kongressiedustaja Michele Bachmann ilmoitti tänään luopuvansa vaalikampanjastaan. Päätös oli reaktio huonolle esivaalimenestykselle eilisessä republikaanien vaalikokouksessa Iowassa. Kyse oli kampanjan ensimmäisestä esivaalista. Bachmann sai viisi prosenttia äänistä eli vähiten ääniä kuudesta tosissaan kamppailleesta ehdokkaasta.
Viidenneksi jäänyt ehdokas, kuvernööri Rick Perry, päätti palata Teksasiin harkitsemaan kampanjansa jatkoa sen sijaan että olisi suunnitellusti lähtenyt Etelä-Carolinaan kampanjoimaan.
Iowan vaalikokous oli tasaväkinen kamppailu Mitt Romneyn ja Rick Santorumin välillä. Kaksikon yhteenlaskettu äänipotti oli 60 022 ääntä, joista Romney sai kahdeksan ääntä enemmän kuin Santorum.
Teekutsuliikkeen suosikki[muokkaa]
New Yorker kuvaili Michele Bachmannia viime kesänä kristilliseksi konservatiiviksi, jolla on äärimmäisiä mielipiteitä. Hänen suosionsa perustui oikeistolaisiin teeseihin, joita hän on tuonut esiin poliittisen uransa alusta alkaen. Hänen pyrkimyksensä tulla presidentiksi riippui Teekutsuliikkeen myötämielisyydestä, jonka sankariksi hän oli noussut ”puhumalla lahkolaisten uskonnollisten näkemysten puolesta valtionhallinnossa”.
Bachmannin tapa puhua toi hänelle suosiota, mutta uhkana oli liian pitkälle meneminen. Hän ”vaikuttaa usein puhuvan ennen kuin ajattelee, vääristelee, sekoittaa historiaa tai laukoo järjettömyyksiä”, New Yorkerin toimittaja kirjoitti. Myös New York Timesin toimittaja mainitsee historian vääristelyn ja virhetiedoille perustuvat lausunnot Bachmannin vaalikampanjan lopettamista koskevassa kirjoituksessaan.
Lähteet[muokkaa]
- Sarah Wheaton: Bachmann Says She Will Not Continue in the Race The Caucus. 4.1.2012. The New York Times. Viitattu 4.1.2012. (englanniksi)
- Michael D. Shear: Despite Close Finish, No Recount in Iowa The Caucus. 4.1.2012. The New York Times. Viitattu 4.1.2012. (englanniksi)
- Ryan Lizza: Leap of Faith 15.8.2011. The New Yorker. Viitattu 4.1.2012. (englanniksi)
