Nobel hämmentää Liberian presidenttikilpaa
9. lokakuuta 2011
Tänään sunnuntaina on Liberian presidentinvaalien kampanjoinnin loppukiri. Kansa pääsee uurnille tiistaina. Vaaleja edelsi jymy-yllätys, kun perjantaina kerrottiin, että Nobelin rauhanpalkinto myönnettäisiin istuvalle presidentille Ellen Johnson-Sirleafille yhdessä maannaisensa Leymah Gboween ja jemeniläisen Tawakkul Karmanin kanssa. 72-vuotias Johnson-Sirleaf pyrkii jatkokaudelle, jonka saaminen on monien kommentaattorien mukaan epävarmaa.
The Atlanticin toimittaja Max Fisher kysyy, valitsiko Nobel-komitea Johnson-Sirleafin rauhanpalkinnon saajaksi edesauttaakseen tämän uudelleenvalintaa. Hän siteeraa amerikkalaista Monroviassa asuvaa riskisijoittajaa Matt Jonesia, joka tviittasi, että Nobel-palkinto ”ruokkii suuresti salaliitto[teoria]a, että hänen valintansa 2005 & uudelleenvalintansa 2011 ovat ulkovaltojen päättämiä”.
Vaiheikas elämä
[muokkaa]
Ellen Johnson-Sirleaf opiskeli yhdysvaltalaisissa korkeakouluissa ja suoritti julkishallinnossa maisterin tutkinnon Harvardissa vuonna 1971. Hän aloitti poliittisen uransa Liberian valtiovarainministeriössä, jonka johtoon valtiovarainministeriksi hän nousi vuonna 1979. 1980-luvulla hän joutui vankilaan kritisoituaan Samuel Doen sotilashallintoa ja pakeni Liberiasta. Tämän jälkeen hän työskenteli muun muassa Maailmanpankissa. Vuonna 1997 hän hävisi Liberian presidentinvaalit Charles Taylorille ja muutti Norsunluurannikolle.
14 vuotta kestäneiden sisällissotien päätyttyä – Nobel-palkitun Leymah Gboween johtaman aktivismin myötävaikutuksella – Taylor syrjäytettiin ja Johnson-Sirleaf pääsi Liberian väliaikaishallitukseen. Vuonna 2005 hänet valittiin presidentiksi. Nobel-komitean mukaan Johnson-Sirleaf on ”osaltaan varmistanut rauhaa Liberiassa, edistänyt taloudellista ja sosiaalista kehitystä ja vahvistanut naisten asemaa”.
Johnson-Sirleaf ei kuitenkaan ole saanut osakseen pelkkää kiitosta. Liberian totuus- ja sovintokomissio lukee hänet niiden joukkoon, joilta pitäisi kieltää julkiset virat 30 vuodeksi Charles Taylorin tukemisesta. Hän ei ole tähän suostunut – vaikkakin ehti jo kertaalleen ilmoittaa, ettei hakeutuisi jatkokaudelle – mutta on pyytänyt anteeksi Taylorin tukemista. Taylor on tällä hetkellä Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa Haagissa vastaamassa sotarikossyytteisiin.
Yalen professori Chris Blattman kommentoi Nobel-uutista blogissaan seuraavasti: ”En pysty karistelemaan tunnetta, että hän kulutti enemmän aikaa kansainvälisen juhlistuksen kohteena ja Yhdysvalloissa kirjakiertueella kuin isojen kotimaan kysymysten ratkaisemisessa.” Edistyksestä huolimatta Liberia kärsii edelleen suuresta köyhyydestä ja korruptiosta sekä 80 prosentin työttömyysasteesta.
Taylorin vanha kumppani ehdolla
[muokkaa]Liberian presidentinvaaleissa on 16 ehdokasta. Ellen Johnson-Sirleafin päävastustajana pidetään 70-vuotiasta, Harvardissa lakia opiskellutta Winston Tubmania. Ehdolla on myös entinen sotaherra Prince Johnson, jolla on läheiset siteet Charles Tayloriin. Taylorilla on The Atlanticin mukaan edelleen ”hälyttävä suosio” Liberiassa. Lehti maalaakin uhkakuvan, että Taylor voisi saada rikostuomioistuimesta vapauttavan tuomion ja palata maahansa kampanjoimaan Johnsonin puolesta ennen vaalien mahdollista toista kierrosta, joka järjestettäisiin marraskuussa. Johnsonin valinta voisi lehden mukaan tuoda kaaoksen takaisin Liberiaan, mutta muukin vallanvaihto voisi johtaa siihen epävakautta lisäämällä.
Lähteet
[muokkaa]- Max Fisher: Did Nobel Committee Award Liberia's Sirleaf to Help Her Win Reelection? 7.10.2011. The Atlantic. Viitattu 9.10.2011. (englanniksi)
- Anissa Haddadi: Nobel Peace Prize: Ellen Johnson-Sirleaf, a Controversial Win? IBTimes.co.uk. 7.10.2011. International Business Times. Viitattu 9.10.2011. (englanniksi)
- Fran Blandy: Liberia abuzz on final day of election campaign 9.10.2011. AFP Viitattu 9.10.2011. (englanniksi)
- Ellen Johnson Sirleaf, Leymah Gbowee and Tawakkul Karman win Nobel prize 7.10.2011. The Guardian. Viitattu 9.10.2011. (englanniksi)
