Ydinkokeiden uhreja huomioiva lakimuutos Ranskassa

Kohteesta Wikiuutiset
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

1. huhtikuuta 2009

Ranska teki ydinkokeita Algeriassa ja Ranskan Polynesiassa Tyynellä valtamerellä vuosina 1960-1996. Ydinkokeiden uhreiksi joutuneet asukkaat ja ydinkokeiden tekijät ovat vaatineet korvauksia muun muassa syövästä. Ranskan lain mukaan uhrien velvoite on osoittaa syy-yhteys. Maaliskuussa 2009 Ranska laati uuden lain, jossa todistustaakka siirtyy Ranskan valtiolle. Le Figaron mukaan Ranska on varannut 10 miljoonaa euroa korvaukseksi ydinkokeiden uhreille.[1]

Atomipommikokeet[muokkaa]

Wikipedia
Katso myös artikkeli Ydinaseohjelmat eri maissa Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Ulla Klötzerin mukaan vuosina 1945–1998 tehtiin julkisesti maailmassa 2 050 atomipommikoetta, joista 210 Ranskassa. Atomiräjähdyksistä 85 % oli USA:ssa ja Neuvostoliitossa. Muita kokeiden tekijämaita olivat Ranska, Kiina, Britannia, Intia, Pakistan ja mahdollisesti Israel. Kaikkien maiden kokeista tehtiin ilmakehässä tai vedessä 700 räjähdystä ja loput maan alla. Uhrien määräksi on arvioitu 430 000 – 3 miljoonaa ihmistä. kenen mukaan? Ilmakehäräjäytysten teho vastaa yhteensä 29 200 Hiroshiman kokoista pommia.[2]

Ydinräjähdyksiä on lisäksi käytetty rauhanomaisiin tarkoituksiin: Neuvostoliitossa ainakin 150 räjäytystä 1965–1988 patojen rakentamiseen, kaasu- ja öljyvarantojen louhimiseen jne. USA:ssa tehtiin 17 tällaista räjäytystä vuosina 1961–1973.[2]

Ranska[muokkaa]

Wikipedia
Katso myös artikkeli Ranskan joukkotuhoaseet Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Ranska teki atomipommikokeita 3.12.1960–27.1.1996 yhteensä 210 kappaletta eli keskimäärin 63 päivän välein. Pääosa kokeista tehtiin Ranskan Polynesiassa. Mururoan atolleilla tehtiin 175 koetta, Fungataufan-atollilla 12 koetta, ja Algeriassa lähteestä riippuen 14-17 koetta. Ulla Klötzerin mukaan Ranskan ydinohjelma on tiukan salailun kohde.

IAEA julkaisi Ranskan aloitteesta toukokuussa 1998 raportin jonka mukaan Mururoan ja Fungataufan-atolleilla ei heidän mielestään ole mitään diagnosoitavaa syöpäriskiä. Raportti on saatavissa vain IAEA:n päämajasta Wienistä maksua vastaan. Raportissa on seitsemän volyymiä, joista vain pääraportti on käännetty ranskaksi. Ranskan terveys- ja lääketiedeinstituutin (INSERM) 2000-sivuinen epidemiologinen selvitys ei ole saatavissa. Klötzerin mukaan tutkimuksessa on erittäin huolestuttavia kohtia. Mittauksista suurin osa on Ranskan puolustusministeriön.[3]

Le Monde julkaisi vuonna 1995 kartan Mururoan alla olevista kallioperän halkeamista. Sen johdosta ulkoministeri uhkasi lehteä oikeudellisilla toimilla. Polynesian hallitus sai taloudellisen korvauksen kokeista ja on vaiennut kritiikistä. Yksittäiset poliitikot, kirkko ja kansalaisjärjestöt ovat vaatineet kokeiden lopettamista ja toimenpiteitä vaarojen ehkäisyyn.[3]

Uuden-Seelannin pääministeri Helen Clarkilla oli tapana vastata, kun ranskalaiset vakuuttivat kokeiden turvallisuudesta:
Jos ne ovat niin turvallisia, miksi ette tee niitä Ranskassa?
[3]

Lähteet[muokkaa]

  1. Ranska maksaa miljoonakorvauksia Algerian ja Tyynenmeren ydinkokeiden uhreille, Heli Suominen 25.3.2009 B3
  2. 2,0 2,1 Ulla Klötzer, Säteilevä tulevaisuus. Osa 2: Atomit sodassa, Sahlgrenin kustannusliike 2006, s.52-53
  3. 3,0 3,1 3,2 Ulla Klötzer, Säteilevä tulevaisuus. Osa 2: Atomit sodassa, Sahlgrenin kustannusliike 2006, s.67-71