New York Times: Olkiluoto varoittava esimerkki

Kohteesta Wikiuutiset
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

29. toukokuuta 2009

New York Timesin mukaan Olkiluodon ydinvoimalatyömaa on varoittava esimerkki siitä että on uskottu liikaa ydinvoimateollisuuden mainoksiin. Lehti kertoo Olkiluodon kolmosreaktorin rakennustöiden vastoinkäymisistä sekä Arevan ja TVO:n kiistelystä. Todellisuudessa kustannukset lupauksista vähintään kaksinkertaistuivat. Rakentamiseen liittyy lehden mukaan paljon laatuongelmia.[1]Kustannus on noussut 3 mrd €:sta ainakin 50 %.[2]

Olkiluodon projekti Suomessa ei ole vain epäonninen yksittäistapaus. Samanlaisia ongelmia on paljastunut myös Arevan Ranskan rakennustöissä.[3]

Kaikki Yhdysvaltojen omat aiemmat reaktorit on tilattu vuosina 1962 – 1973.[4]

Työllisyys[muokkaa]

Olkiluodon voimalan kolmosreaktorin rakennustöiden sanottiin lisäävän työllisyyttä Satakunnan alueella. Työntekijöistä merkittävä osa on silti ollut ulkomaalaisia.

Ydinonnettomuudet[muokkaa]

Three Mile Island ja Tšernobyl vähensivät huomattavasti ydinvoiman kannatusta maailmassa.[5] Tšernobylin ydinvoimala on ollut hyvä työllistäjä ilman sähköntuotantoakin. Vahingoittuneen reaktorin betonisuojaa teki jopa 650 000-800 000 miestä ympäri Neuvostoliittoa. Valmistumisen jälkeen sarkofagi on ehtinyt jo rapautua ja alkoi luhistua. Metalliin syöpyi aukkoja, joista satoi sisään. Riskinä olivat räjähdykset, ydinketjureaktio ja veden valuminen Dnepriin. Myöhemmin sarkofagia vahvistettiin teräspalkeilla ja katon reiät tukittiin.[6]

Korruptio[muokkaa]

Ydinvoimalat ovat luonteensa vuoksi hankkeita, jotka altistuvat korruptiolle. Projekteissa on suuri joukko osallistujia. Isossa projektissa lahjukset on helpompi peitellä. Ainutkertaisuus tekee vertailun vaikeaksi. Projekteissa tarvitaan useita lupia. Sopimuslinkkejä voi olla yli 1000. Jokaiseen maksuun tai sopimukseen voidaan liittää lahjuksia todentaen työmäärä suuremmaksi, työ virheelliseksi, työaika pidemmäksi tai maksaen ylihintaa. Vaiheiden määrä tekee valvonnan vaikeaksi. Projektin laajuus mahdollistaa muiden syyttämisen viivästyksistä jne. Syillä ja seurauksilla voi olla suuria kustannusvaikutuksia ja monimutkaisuus voi motivoida lahjuksiin. Projektien epäsäännöllisyys tai epävarmuus voi motivoida rakennuttajan lahjuksiin töiden voittamiseksi. Työt peitetään tarkastuksen jälkeen seuraavalla työvaiheella, jonka jälkeen niitä on vaikea todentaa. Alalla vallitsee salailukulttuuri. Rakennusalalla ei ole läpinäkyvyyttä. Kustannukset ovat salaisia myös julkisissa rahoituksissa. Kaupallinen luottamuksellisuus voittaa julkiset edut. Kirjanpidon rutiinitarkastuksia, jotka paljastaisivat väärinkäytökset, ei tehdä. Rakennusalalla lahjukset ovat niin juurtuneet että rakentajat hyväksyvät ne. Suunnitteluvaiheessa saatetaan hyväksyä ylisuunniteltuja tai ylihinnoiteltuja projekteja. Ilman lahjuksia projekti olisi saatettu hylätä sen ympäristövaikutusten vuoksi. Lahjonta ei pääty sopimuksen solmimiseen. Usein työtä muutetaan työn aikana. Sopimuksen jälkeisiä muutoksia ei seurata julkisuudessa yhtä tarkasti. usein projektit viivästyvät. Henkilöitä jotka kirjaavat ja sopivat viivästyskustannuksista saatetaan lahjoa, koska vaikutukset ulottuvat koko sopimusrakenteeseen ja kaikkiin sopimusketjuihin. Laatu maksaa. Laaduntarkastajia saatetaan lahjoa ja huono laatu paljastuu usein vasta vuosien päästä. Huonoa laatua tai työtapaa voi olla vaikea valvoa ja todentaa. Systemaattisesti huono laatu edellyttäisi jo koko sopimuksen purkamista, joka suuressa julkisessa projektissa voi olla imagosyistä vaikeaa (kuten ydinvoimala). Myös asiakas voi lahjoa vaatien viivästyskorvauksia tai välttääkseen viivästyskorvaukset omasta syystään. Oikeuskäsittelyt eivät myöskään ole immuuneja lahjonnalle.[7]

Ydinvoima EU:ssa[muokkaa]

EU:ssa seitsemän valtiota ei ole toistaiseksi rakentanut lainkaan ydinvoimaa: Tanska, Kreikka, Islanti, Irlanti, Luxemburg, Norja ja Portugali. Italia on sulkenut yhden ydinvoimalan. Itävalta ei käynnistänyt voimalaa kieltävän kansanäänestyksen perusteella. Belgia ja Saksa ovat päättäneet luopua ydinvoimasta.[8] Näistä maista Tanska käytti aiemmin runsaasti kivihiilipolttoisia lauhdevoimaloita, nykyään enenevässä määrin myös tuulivoimaa. Portugali ostaa sähköä muista maista ja lisää jatkuvasti tuuli- ja aurinkovoiman käyttöä. Silti vuonna 2006 sen käyttämästä sähköstä 66 prosenttia oli tuotettu kivihiilellä ja muilla polttoaineilla.[9]


Saksassa Siemens on ainoa ydinvoimayritys. Ydinvoima vastaa 3 % sen liiketoiminnasta. Siemensin liiketoimintaa varjostaa vakavat energia- ja telekommunikaatiourakoiden lahjukset €1,3- 1,9 mrd. € vuosina 2002-2006.[10]

Ydinvoima maailmassa[muokkaa]

Yhdysvallat, Ranska, Japani, Saksa ja Venäjä tuottavat 70 % ydinvoimasta. Ydinvoima vastaa 2,5 % maailman loppuenergian käytöstä, mutta 17 % kaupallisesta sähköstä. Kriitikoiden mukaan päämääränä tulisi olla koko energiantuotanto pelkän sähköntuotannon sijaan. Ydinvoimaan liittyy vahva sähkönkulutuksen edistys, laaja sähkö- ja jakeluverkko ja energiatehokkuuden ja -innovaatioiden ehkäisy. Ökoinstutuutin mukaan energiansäästö teollisuudessa on puolet halvempaa kuin ydinvoiman rakentaminen.[11]

Ydinvoimankannattajat ovat kuin tupakoijat. He sinnikkäästi kiistävät käyttöönsä liittyvät terveys- ja talousongelmat. Silti maailmassa on yhä useampia maita, jotka ovat luopumassa ydinvoimasta tai eivät ole koskaan sitä käyttäneetkään. Ja ovat tyytyväisiä ratkaisuunsa. Kaikkein tyytyväisempiä ovat maat, jotka eivät ole käyttöä koskaan aloittaneet.

Ydinvoima – WWF[muokkaa]

Ydinvoimaan turvautuminen on WWF:n mukaan vakavasti virheellistä. Ympäristöongelman vaihto toiseen ympäristöongelmaan ei ratkaise tarvittavaa energiamuutosta. Tsernobylin 1986 ja Japanin Tokaimuran 1999 onnettomuudet vahvistavat virheen. Ydinvoimaan liittyy valtavat turvallisuusongelmat. Kaikissa ydinvoiman tuotantoketjun vaiheissa uraaninlouhinnasta ydinvoimaloiden toimintaan, ydinjätteiden säilytykseen ja uudelleenkäsittelyyn on säteilypäästöjä ja muodostuu tuhansia vuosia säilyviä jätteitä. Energiansäästö ja uusiutuva energia ovat kustannustehokkaampia tapoja vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Ydinvoima rajoittaa tarvittavia energiansäästön ja uusiutuvan energian investointeja. Ydinvoima edellyttää laajaa ja tehotonta sähköverkkojärjestelmää. Ydinvoima on kallein energiamuoto. Siksi sitä ei ole OECD maissa rakenteilla muualla kuin Suomessa. Kehitysmaiden ydinvoimalat perustuvat puolustusvoimien ydinasevarustukseen.[12][13]

Vaihtoehto tarjolla[muokkaa]

Ydinvoimasuunnittelun ja valmistuksen aikana uusiutuva energia tuottaa jo suuren määrän sähköä. Uusiutuva energia on olemassa olevaa vallankumouksellista teknologiaa. Greenpeace (2008) ennustaa Pohjanmeren tuulivoimaverkon Britannian, Ranskan, Saksan, Belgian, Hollannin, Tanskan ja Norjan välillä tuottavan 2020-luvulla sähköä 250 TWh eli 13 % maiden sähkönkulutuksesta.[14]

Lähteet[muokkaa]

  1. New York Times: Olkiluoto varoittava esimerkki yle 29.5.2009
  2. In Finland, Nuclear Renaissance Runs Into Trouble James Kanter 28.5.2009]
  3. New York Times: Olkiluoto varoittava esimerkki yle 29.5.2009
  4. Greenpeacen Pohjoismaiden pääsihteeri: Suomi on ydinvoiman mannekiini HS 17.9.2008 A5
  5. In Finland, Nuclear Renaissance Runs Into Trouble James Kanter 28.5.2009]
  6. Tšernobylistä piti tulla unelmatyöpaikka, HS 24.5.2009 B1
  7. Global Corruption Report 2005 special focus: Corruption in construction and post-conflict reconstruction Transparency International
  8. Juha Kuisma, Matka ympäristöyhteiskuntaan, Tilastokeskus 2001
  9. Electricity/Heat in Portugal in 2006 2006. Viitattu 30.5.2009. (englanniksi)
  10. Lehtitieto: Siemensin lahjuksia venäläisille puhelinyhtiöille YLE 16.11.2007
  11. Climate Change and Nuclear Power
  12. Why not nuclear power? WWF
  13. Climate Change and Nuclear Power
  14. Kestävän energian vallankumous Greenpeace 2008 s.17

Aiheesta muualla[muokkaa]

Jaa uutinen: Jaa sähköpostitse Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa LinkedInissä Jaa Digg.comissa Jaa Redditissä