Ranskan ydinvoimayhtiö vakoili Greenpeacea?

Kohteesta Wikiuutiset
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

15. huhtikuuta 2009

Greenpeace teki vakoilusyytteen Ranskan valtion ydinvoimayhtiö EdF:stä (Électricité de France). Syytteen mukaan EdF on tunkeutunut Greenpeacen tietoverkkoihin ja anastanut tietoja. Vakoilusta syytettynä ovat kaksi EdF:n johtoportaan jäsentä, yrityksen palkkaaman yksityisen etsivätoimisto Karguksen toimitusjohtaja ja kaksi työntekijää. Poliisi tutkii tapausta. Järjestön mukaan yksi työntekijä on jo tunnustanut rikoksen.

EdF on Ranskan valtion monopoliyhtiö, joka omistaa maan kaikki 58 ydinreaktoria. Guardian-lehden mukaan EdF kiistää tilanneensa Kargukselta vakoilutietoja. EdF sanoo olevansa itsekin uhri ja vaativansa Kargukselta korvauksia.[1]

Greenpeace ja Ranska[muokkaa]

Greenpeace III purjehti vuonna 1972 paikalle, kun Ranskan hallitus teki ydinkokeita Mururoalla. Greenpeace kyseenalaisti ydinjätteiden dumppauksen valtameriin.[2]

Antarktis jaettiin 1988–1989 maiden kesken alueisiin luonnonvarojen hyödyntämiseksi. Ranska suunnitteli sinne kaivoksia. Lentokenttä tuhosi jo 30 000 pingviiniä. Greenpeacen aktivistit matkustivat lentokentälle ja estivät lentokoneiden laskeutumisen. Ranskalainen Jacques-Yves Cousteau tuki Greenpeacen hanketta kaivostoiminnan kieltämiseksi Antarktiksella. [2]

Pommihyökkäys Rainbow Warriorilla[muokkaa]

Sateenkaarta ei voi upottaa

Ranska suunnitteli vuonna 1985 neutronipommikoetta Mururoalla. Rainbow Warrior oli matkalla Mururoalle. Ranskan hallitus palkkasi kahdeksan vakoojaa, jotka upottivat heinäkuussa 1985 Uudessa-Seelannissa Greenpeacen veneen Rainbow Warriorin ja tappoivat räjähteillä Greenpeacen valokuvaajan Fernando Pereiran. Muut veneessä olleet onnistuivat pelastumaan. Ranskan hallitus tunnusti 22.9.1985, että agentit toimivat sen määräyksestä. Kuusi kahdeksasta agentista pääsi pakenemaan Ranskan valtion avustuksella. Kaksi agenttia sai 10 vuoden vankeustuomion. Agentit siirrettiin Uudesta-Seelannista Polynesiaan Ranskan sotilastukikohtaan 8.7.1986, jossa vankeus jatkui kolme vuotta. [2]

20 vuotta tapahtuman jälkeen heinäkuussa 2005 Le Monde vahvisti, että presidentti Mitterand oli antanut suostumuksensa laivan upottamiseen.[3]

Greenpeace keräsi rahaa uuteen veneeseen tunnuslauseella: Sateenkaarta ei voi upottaa. [2]

Katso myös[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]

  1. Ranskan ydinvoimayhtiö vakoili Greenpeacea? YLE 9.4.2009
  2. 2,0 2,1 2,2 2,3 Paul Brown: Greenpeace, Fakta, Malmö 1999 (ruotsiksi)
  3. Ulla Klötzer, Säteilevä tulevaisuus. Osa 2: Atomit sodassa, Sahlgren 2006, s.70

Wikiuutisiin on lisätty uusia uutisia koskien aihetta Greenpeace.

Jaa uutinen: Jaa sähköpostitse Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa LinkedInissä Jaa Digg.comissa Jaa Redditissä